Monet eivät uskalla kertoa vauvahaaveesta edes parhaille ystävilleen, sillä mitä jos se ei onnistukkaan? Kun raskaustesti sitten näyttää kahta viivaa, niin se tuntuu epärealistiselta ja samaan aikaan niin uskomattoman ihanalta! Tekisi mieli hehkuttaa kaikille, mutta uskallanko? Mitä jos tämä meneekin kesken?
Kun kuukautiset jäävät pois ja raskaustesti on positiivinen, on tunneskaala valtava. Vaikka vauva olisikin todella toivottu ja odotettu niin tähän hetkeen liittyy silti ihan mahdottomasti monelle pelkoa, hämmennystä ja kauhua. Varsinkin ensimmäistä lasta odottaessa tämä hetki pysäyttää aina ja yhtäkkiä elämä onkin muuttumassa uuteen suuntaan, kohti tuntematonta. Mitä nyt pitää tehdä?
- Voit varata ajan ja tulla juttelemaan mun kanssa jo ennen raskautta, niin laitetaan yhdessä vitamiinisi ym. kuntoon tulevaa raskautta ajatellen.
- Tai sitten kun raskaudut, niin voit tulla luokseni ensimmäiselle neuvolakäynnille, niin vastailen kaikkiin mielessä oleviin kysymyksiisi ja olen tukenasi tässä vaiheessa. Ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheessa on paljon asioita joihin voimme vaikuttaa, jotta saisit mahdollisimman helpon ja terveen raskauden.
Kenelle sitten kertoa ja miten?
Monet kertovat avoimesti heti kaikille, jotkut taas odottavat ekaan ultraan ja jotkut pitävät salaisuuden perhepiirissä kunnes vatsa alkaa näkyä. Tähän ei ole mitään yhtä ja oikeaa tietä, niinkuin ei äitiydessä muissakaan asioissa. Mielestäni tärkeintä on, että tekee taas niin kuin itselle hyvältä tuntuu. Jos haluat kertoa heti kaikille ja jakaa sen mielettömän onnen tunteen muidenkin kanssa niin tee se! Itse ajattelin sen niin, että kerron niille, kenelle kertoisin myös jos raskaus menisikin kesken. Somessa pidin raskauden salassa syntymään asti, sillä halusin saada täyden raskaus- ja synnytysrauhan.
Miten sitten kertoa raskaudesta?
Olin juuri tulossa asiakkaani synnytyksestä kotiin ja mietin mikseivät kuukautiseni ole vieläkään alkaneet. Annoimme vauvalle luvan tulla vasta muutama viikko sitten ja ajattelin, ettei se nyt varmaan ihan näin nopeasti tapahtuisi. Vaikka olinkin pitänyt itsestäni todella hyvää huolta ja valmistellut kehoani rakkaudella raskauteen jo monta kuukautta. Kotimatkalla tuona päivänä ostin kaupasta pari raskaustestiä ihan varmuuden vuoksi. Kotiin päästyäni tein ne, eikä mennyt montaa sekuntia, kun molemmissa testeissä oli kaksi viivaa. Olimme viime kuussa vitsailleet mieheni kanssa hyvien erikoisoluiden ystävinä lähikaupastamme löytyneestä Pirkan perusoluesta, joka oli lanseerattu ”Juhlaolueksi” ja pullotettu skumppapulloon. Letkautin silloin, että ostan tuollaisen sulle sitten kun teen positiivisen raskaustestin. Tämä vitsi jäi mun mieleen ja ensimmäisenä kun sain positiivisen tuloksen, lähdin kauppaan. Kaupan pihasta soitin tärisevin käsin ilosta itkien pikkusiskolleni ja kotiin palatessani mieheni silmissä oli mieletön loiste, kun hän näki juhlaolut-pullon keittiön pöydällä. Hän tiesi heti. Hyppäsin hänen syliinsä ja molemmat tirautimme muutaman kyyneleen jättihalauksen kera. Asia tuntui ihan absurdilta, meillä siis oikeesti tulee vauva!!!
Parhaimmille ystäville kerroin myös aika heti. Isovanhempien, muiden ystävien ja perheenjäsenten kanssa halusin odottaa ensimmäiseen ultraan. Mulla oli koko ajan olo, että tämä pieni tyyppi on kyllä vahva, mutta kyllä ne viikot olivat pitkiä. Välillä kyseenalaistin täysin, että olenko oikeasti kuitenkaan raskaana. Onneksi mieheni ja kätilöni loivat minuun uskoa silloin, kun itse sitä eniten kyseenalaistin. Kun raskausviikko 10 kohdalla alkoi sitten jumppatrikootkin vähän kiristää, koin uskomatonta hyvän olon tunnetta siitä, että kyllä se kohtu siellä siis kasvaa.
En halunnut käydä alkuraskauden ultraäänessä tai kuunnella dopplerilla, sillä en halunnut altistaa vauvaa niiden aiheuttamalle säteilylle. Alkuraskaus oli mielettömän iso luottamusharjoitus ja samalla kehoyhteys sekä yhteys vauvaan vahvistui.
Miten ja kenelle sä kerroit sun raskaudesta ihan aluksi?
Rakkaudella,
Kätilösi Jenna